Italopoppia..

Vähän nolottaa mutta niin on päässyt käymään, että musta on tullut ihan italialaisen popin fani :) Tuli vain tässä mieleen kun kuuntelen netin kautta italialaista radiokanavaa, joka mulla on aina töissä päällä!

En tiedä mikä ihme siinä on, että kaikki ne ylitsevuotavan tunteelliset sanoitukset kuulostaa niin paljon paremmalta italiaksi kuin englanniksi! Samat sanonnat jotka englanniksi kuulostaa oksettavalta lässytykseltä, saattaa italiaksi kuultuna tehdä olon niin tunteelliseksi että ihan tulee vedetkin silmiin. Samantyylinen, mutta jonkin muun kuin italiankielinen äklöpoppi saa aika nopeasti vaihtamaan radiokanavaa pahoinvoinnin pelossa. Mikä ihme siinä on :)

Tässä esimerkiksi pätkä Sugarfree nimisen bändin Cleptomania kappaleesta..
"Sono affetto da un morbo incurabile
Il mio difetto è un istinto incontrollabile
Se ti vedo devo averti tra le mie mani
Liquidato da ogni dottore “Non rimedio” queste le parole
Ma la mia cura potresti essere tu
Prima o dopo i pasti non importa
Due o tre volte al giorno sì mi bastano per sperare
Aiutami a guarire da questa mia malattia
Affetto da una strana forma di cleptomania
Voglio averti mia, solamente mia"

Mamma mia, laulajaparka..Kärsii parantumattomasta taudista johon ei edes lääkäreillä ole parannuskeinoa. Ainoa joka auttaa on se oma mielitietty..Aika paatosta mutta :)

Tosi syvällistä pohdiskelua näin työpäivän lomassa..Mutta ei kai se auta kuin tunnustaa, että mä olen riippuvainen italialaisesta musiikista. Ja musta se on tosi hyvää. Ihan Laura Pausinista lähtien!

Tässä lopuksi mun suosikkilause kaikista italopoppikappaleista by Eros Ramazzotti:Grazie di esistere. Lyhesti ja ytimekkäästi ;)